Menen ulos koirien kanssa. Hissillä alas (koska en harrasta hyötyliikuntaa). Ulko ovi auki. Huppu päähän viimaa vastaan. Pääsisipä jo kohta takaisin sisälle lämpimään. Rappua vastapäätä tien toisella puolella on lastentarhan aidattu leikkialue. Vilkaisen aidan toiselle puolelle. Taas hän on siellä. Se sama pikkutyttö. Melkein jokainen ilta hän on siellä, vaikka sataisi vettä tai räntää tai vaikka olisi yömyöhä. Hän istuu keinussa. Aina sama lannistunut asento.

Menen koirien kanssa metsäpolulle ja mietin tyttöä. Tarvitseekohan hän apua? Pitäisikö minun sanoa hänelle jotakin? Mitä sanoisin? Kuinka vanha hän on? Jos hän haluaisi silittää koiraa? Entä, jos joku näkee ja luulee minun olevan joku hullupervopedofiili, kun pimeässä juttelen tytölle?

Hississä. En uskaltanut sanoa mitään taaskaan. Koitahan pärjäillä.